Koiran elämää

On lämmin kesäpäivä, aallot hakkaavat vaimeasti kallion pintaa ja linnut kutsuvat taivaalla toisiaan. Poika istui laiturin reunalla jalat nilkkoja myöten meressä. Hän katselee tavanomaiseen tapaansa horisonttiin, haaveillen tulevaisuuden monista kiemuroista. Vierestä kuuluu puheen sorinaa ja koira haukahtaa. Vaalea, ruskeilla laikuilla varustettu pieni koira kompuroi hänen viereensä. Se näyttää iloiselta.
− Oletpas hyvällä tuulella, taidat pitää mereltä kulkeutuvasta tuulesta, etkö vain? Koira heilutti häntäänsä edestakaisin innokkaasti ja lipaisi pojan poskea pitkällä kielellään. Sen korvat heiluivat tuulessa hauskasti ja se siristi silmiään.

Se piti luonnosta ja vapaudesta, kuten varmasti jokainen eläin pitää. Siitä näki, miten se päästi kesyttämättömän eläimensä valloilleen, mutta silti se kerjäsi kuin kulkukoira. Se saattoi jahdata lintuja ja yhtäkkiä vaihtaa kohteensa jänikseen. Päivän päätteeksi koira oli niin väsynyt, että se makasi vain tyytyväisenä olohuoneen lattialla.

Koiran ollessa pieni, se oli vielä leikkisä ja jaksoi rähistä 12 tuntiakin. Kun se tuli vanhaksi, se vain nukkui ja innostui vain lenkille lähtemisestä. Isoäitikin syötti sille aina salaa herkkuja, vaikka perhe häntä kuinka kielsi. Se kärsi. Ylenpalttiset herkut eivät olleet hyvästä pienelle koiralle.

Hämmästynyt karvainen olento katselee synkkää hahmoa suurilla silmillään ja nuuhkii sitä varovaisesti. Se murahtaa pelokkaasti ja koettaa perääntyä. Myöhäistä. Sen hengitys lamaantuu ja elintoiminnot hidastuvat sekunti sekunnilta. Suu alkaa vaahdota ja raajat nykiä. Perheen isä pitelee sitä sylissään matkalla rantaan ja hän näppäilee poikansa numeroa puhelimeensa.

− E-en voinut tehdä mitään. Pitelin sitä vain sylissä.
− Se on nyt paremmassa paikassa, eikä sen tarvitse enää kärsiä.

Isä vei koiran eläinlääkäriin, josta sen ruumis saatettiin krematorioon. Tuhkat he saisivat itselleen. Koiran kuolema kosketti koko perhettä, sillä olihan se ollut heidän elämässään yli 8 vuotta. Vanha koirahan se oli epäilemättä, mutta ihmisen näkökulmasta ne vuodet kuluvat aivan liian äkkiä. Yhtenä hetkenä se on vielä pentu, joka tekee tarpeensa hädissään sisälle ja toisena se onkin jo poissa.