Tänään on lämmin päivä. Meri on tyyni ja vene on seisahtanut täysin paikoilleen keskelle merta. On niin lämmintä ja hiljaista, että voisin nukahtaa. Kalat näykkivät kiusoitellen syöttiä onkeni päässä ja tuntuu turhauttavalta, kun ämpärissä ei ole muuta kuin vettä. Naps! Siima katkeaa ja kiroan mielessäni huonoa tuuriani. Pakkaan tavarani ja lähden soutamaan takaisin rantaan.
Vene lipuu hiljaisesti veden pintaa pitkin enkä pidä minkäänlaista kiirettä. Nautin vain tästä hetkestä. Aurinko paahtaa täysillä siniseltä taivaalta ja on niin kaunista ettei päivän haluaisi ikinä loppuvan. Kuulen rannalta vaimeaa haukuntaa, suuni muovautuu haikeaan hymyyn.
Pyöritän mielessäni tapahtumia uudelleen ja uudelleen ja toivon, että Boogie on nyt paremmassa paikassa. Paikassa, jossa sillä olisi ikuinen varasto siankorvia syötävänään ja monia muita koiria seuranaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunista kuvailua. Lämminhenkinen tarina. Pidin viimeisestä virkkeestä kovasti, se on piste iin päällä tässä tekstissä!
VastaaPoistaPystyin hyvin kuvittelemaan veneen merellä... nyt tekisi mieli lähteä veneilemään! :) Koirastakin olit kirjoittanut kauniisti.
VastaaPoistaHyvin sait jatkettua viime tekstistä kauniiksi kuvailuksi. Haikeaa, mutta kaunista :)
VastaaPoistaOlet osaillut kuvailla hienosti tilanteen. Tuli oikein ikävä kesää ja veneilyä, huoh!
VastaaPoista