torstai 18. maaliskuuta 2010

Ikävä

Aika vierii nopeasti,
Hiljaa, äänettömästi.
Istun yksin ja odotan.

Katson tyhjyyteen hiljaa.
Kyynel valuu madellen poskeani pitkin.
Suru ei lakkaa koskaan.
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Maarika22. maaliskuuta 2010 klo 14.11

    Runo ilmentää hyvin edellisen tekstisi tunnelmaa.

    Runo on tiivis ja siinä on hyvä rytmi.

    VastaaPoista
  2. Heidi23. maaliskuuta 2010 klo 18.05

    Hyvin olet saanut edellisen tekstisi ajatusmaailman runoksi. Varsin toimiva ja kaihoisa.

    VastaaPoista
  3. Iida24. maaliskuuta 2010 klo 8.57

    Runo sopii hyvin edelliseen tekstiin. Surullinen runo. Eikä tarvitse olla yhtään pidempi, toimii hyvin lyhyenä. Hieno :)

    VastaaPoista
  4. Johanna M24. maaliskuuta 2010 klo 20.31

    Surullinen runo, joka liittyy hienosti edelliseen tekstiisi. Hienosti oot kiteyttänyt tärkeimmän :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)