Tunnen, kuinka tuska viiltelee ihooni verisiä jälkiä. Oloni on kuin Jeesuksella ristillä: nääntynyt, tuskissani ja yksin. Silmissäni kajastavat tuhon liekit, jotka hiljaa polttavat aivosolujani pala palalta. Alkoholi on saastuttanut ennen niin viattoman vereni, eikä sitä saa enää mitenkään puhtaaksi.

Istun suihkun lattialla kylmissäni ja verestä punaisena. Itken viiltäviä kyyneliä, jotka raapivat hiljaa rintakehääni pirstaleiksi. Yritän sammuttaa hanaa, joka puskee vihaista vettä päälleni taukoamatta. Ulvahdan kivusta kuuman veden iskeytyessä avoimille haavoilleni.

Olen kuivatellut jo tovin, mutta olen silti märkä. Haisen kuvottavalta, kuin ulosteen ja mädäntyneen lihan sekoitukselta. Se inhottaa minua. Rankaisen itseäni, koska olen ollut ajattelematon, ajattelematon ja säälittävä. Astun ulos kylmään pimeyteen ja jokainen askel tuntuu vapauttavalta. Lasinsirut pirstoutuvat jalkojeni alla ja se tuntuu erityisen hyvältä.

Aion tehdä sen. Nostan itseni viimeisillä voimillani sillan kaiteelle ja annan tuulen piiskata kasvojani. Horjahdan ja putoan syvyyteen. Pidän silmäni auki, jotta voin kokea viimeiset hetkeni. Ruumiini mätkähtää maahan hiljaa tömähtäen ja tunnen, kuinka jokainen luuni murtuu yksi kerrallaan kivun kasvaessa entisestään. Ruumiini on silvottu ja turmeltu, mitään ei ole enää jäljellä. Makaan vain velttona maassa. Pulssini pysähtyy hiljalleen ja odotan viimeisten hetkieni tulevan. Vielä tapaamme, rakkaani.